J.P Köykkä on kuvataiteilija, joka maalarina edustaa modernismin perinteen tuntevaa koulukuntaa. Se ei ole tavattoman harvinaista. Vilpitön esteettinen ihailu modernismia kohtaan on maalaustaiteessa jopa tyypillistä.
Köykkä on tässä erittäin taitava. Hänen abstrakteissa teoksissaan yhdistyvät 1900-luvun kuvataiteen erilaiset suuntaukset tiedostavalla ja harkitulla tavalla. Hän maalaa, piirtää ja tekee kollaasia siten, että käytetty väline ei määrittele lopputulosta. Lopputulos on visuaalinen kuva ja välineet ovat välineen merkityksessä. Sisältö löytyy muodosta, eikä erityistä syytä etsiä viittauksia estetiikan ohitse ole.
Mutta onneksi tämä ei riitä. Köykkä kuljettaa hallitsemansa muotokielen ohi postmodernismin suoraan nykyaikaan. Hän käyttää installaatiomaista maalausten ripustustapaa, jossa teoksista muodostuu tavallista tiiviimpi näyttelykokonaisuus. Hän maalaa seinää, jättää teoksia lattianrajaan, sekoittaa eri materiaalein tehtyjä teoksia samaan kokonaisuuteen eikä muutenkaan kunnioita millään tavalla valkoisen kuution ihanteita.
Kokonaisuus huokuu enemmän alikulkutunnelin tunnelmaa kuin perinteisen galleriatilan ihannetta. Ripustuksella Köykkä onnistuu myös rikkomaan yksittäisten teostensa harmonista sommittelua. Yksittäistä maalausta tarkastellessa voi vajota miltei euforiseen tilaan sen seesteisen sommitelman ansiosta. Kokonaisuudessa osana se on kuitenkin kappale, johon vaikuttaa ympäröivä sommittelu ja tällöin harmoniaan tulee kiinnostavia säröjä.
Nostalgisen lisänsä Köykän teoksiin tuo materiaaliromantiikka. Erilliset kollaasimaiset elementit ovat dadaistisen viattomia visuaalisia kommentteja vailla materiaaliin itseensä kohdistuvaa sisällöllistä kommentointia ja kritiikkiä. Johdonmukaisesti ne ovat maalausjäljen ja piirrosviivan rinnalla tärkeitä nimenomaan kokonaisuuden esteettisen kerroksellisuuden takia.
Kolmiulotteinen vaikutelma teoksen pinnassa alleviivaa teosten muotoon keskittynyttä luonnetta. Samalla se näyttelykontekstissa sitoo teoksia entistä tiiviimmin osaksi ripustettua installointia, osaksi useiden teosten ja seinämaalauksen kokonaisuutta.
J.P Köykkä tekee perinteestä työkalun, eikä häpeile esteettistä herkuttelua. Hän maalaa kauniita teoksia, joiden täydellisyys rikkoutuu harkitusti osana näyttelykokonaisuutta. On kuitenkin syytä keskittyä myös yksityiskohtiin. Astua kokonaisuuden keskelle ja poimia yksittäinen maalaus, jota tarkastella. Tällöin on mahdollista löytää se antoisa kontrasti, jonka ansiosta Köykän periaatteessa täysin ajattomat teokset tuntuvat ajankohtaisilta juuri nyt. Modernismin hillitty charmi on käyttövoimaa jännitteiselle ja hajoavalle nykyestetiikalle: kontrasti onkin ekspressiivisestä ensivaikutelmastaan huolimatta analyyttista ja tarkoituksenmukaista.
Veikko Halmetoja
J.P Köykkä 
